Tilaushistoriakeskus

Paikallishistoriawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tilaushistoriakeskus (vuosina 1933–2000 Paikallishistoriallinen Toimisto) on historia-alan tieteellisten seurojen muodostama yhteistyöelin, joka palvelee tilattujen historiateosten teettäjiä ja tekijöitä. Tavoitteena on tilaustutkimusten tieteellisen tason ja arvostuksen kohottaminen. Keskeiset toimintamuodot ovat hankkeita koskeva neuvonta ja ohjeistus sekä valmiiden töiden tieteellinen arviointi. Tilaushistoriakeskuksen jäsenjärjestöt ovat Suomen Historiallinen Seura, Historiallinen yhdistys, Historian Ystäväin Liitto, Suomen taloushistoriallinen yhdistys, Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, Suomen Sukututkimusseura ja Historiska föreningen. Tilaushistoriakeskus on voittoa tavoittelematon asiantuntijayhteisö.

Toiminnan alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimuksellisen paikallishistorian kirjoittaminen alkoi kaupunkien historioista, joista ensimmäisenä ilmestyi Carl von Bonsdorffin Åbo stads historia under sjuttonde seklet (1889–1901). Sitä seurasivat muun muassa J. W. Ruuthin Porin historia (1897) ja Viipurin historia (1903–1906), Väinö Voionmaan Tampereen historia (1903–1910) ja Alma Söderhjelmin Pietarsaaren (1907–1914) ja Raahen historiat (1911). Nämä olivat tilaustöitä, joista kirjoittajille maksettiin sopimusten mukaiset palkkiot.

Maalaiskuntien osalta paikallishistoriallista kirjallisuutta laativat pitkään kotiseututyöstä innostuneet harrastajat.  Ensimmäinen tieteellisen tilaustutkimus oli vuosina 1925 ja 1927 ilmestynyt Einar W. Juveliuksen (myöhemmin Juva) Sysmän pitäjän historia. Monesti kiitetyn tutkimusmallin loi nuori Eino Jutikkala vuonna 1934 ilmestyneessä teoksessa Sääksmäen pitäjän historia. Historiantutkijoiden ja kotiseutuaktiivien välillä käytiin ajoittain kiivasta keskustelua, jossa tutkijat moittivat paikalliskuvauksia pinnallisiksi ja epätarkoiksi ja halusivat tuoda tieteelliset tutkimusmenetelmät paikalliskuvausten tilalle.

Paikallishistoriallinen Toimisto (PHT) sai alkunsa Historiallisessa Yhdistyksessä vuonna 1932 käydyn keskustelun pohjalta. Tuolloin tohtori Eino Jutikkala (myöhemmin professori ja akateemikko) ehdotti, että Suomeen perustettaisiin Tukholman yliopistossa toimivan kaupunkihistoriallisen instituutin kaltainen tutkimuslaitos. Näin laajamittaiseen hankkeeseen resurssit eivät riittäneet, mutta joukko historia-alan tieteellisiä yhdistyksiä kehitti yhteistoimintamuodokseen Paikallishistoriallisen Toimiston, jonka perustava kokous pidettiin tammikuussa 1933. Perustajajäsenet, Historiallinen yhdistys, Suomen Historiallinen Seura ja Historian Ystäväin Liitto, kutsuivat mukaan myös Suomen kirkkohistoriallisen seuran, joka oli yhteisön jäsen vuoteen 2019 saakka. Toimiston ensimmäinen puheenjohtaja oli professori Arvi Korhonen ja sihteeri maisteri (myöhemmin professori) Pentti Renvall.

Toimiston kuluista vastasi alkuun Historian Ystäväin Liitto. Talous saatiin vankemmalle pohjalle vuonna 1936, kun Toimisto sai valtion avustuksen. Se takasi jatkuvuuden aina vuoteen 2013 saakka. Neuvontatyö tuli maksulliseksi toiminnan laajentuessa, ja käsikirjoitusten tarkastus on ollut maksullista. Tästä pääosa on mennyt tarkastajien palkkioihin, mutta toimisto on vastannut järjestelyistä. Toimistolla ei ole ollut vakituista henkilökuntaa. Sihteeri on alusta lähtien ollut sivutoiminen, ja hänelle on maksettu työstä palkkiot.

Toimiston käynnistämisen taustalla oli tarve tieteellistää paikallishistorioiden kirjoittaminen. Hankkeet haluttiin siirtää harrastajien käsistä tutkijoiden työkentälle ja tehdä selvä pesäero pitäjänkuvausten ja tutkimusten välille. Tähän vaikutti etenkin se, että historian tutkijoiden määrä oli kasvussa, mutta nuorten tutkijoiden työn ja jatko-opintojen rahoitus oli niukkaa ja lähinnä satunnaisten apurahojen varassa. Paikallishistorian kirjoittamisesta tilaaja maksoi palkkion. Tutkijalle tämä merkitsi talouden turvaamista, ja samalla tutkimustyö koulutti tekijäänsä monipuolisesti lähteiden tutkimukseen ja tulkintaan. Paikallishistoriallisen tutkimuksen pääpaino kohdistui yleensä vanhimpiin aikoihin, joka tarkoitti Ruotsin vallan aikaa. Ensimmäinen Paikallishistoriallisen Toimiston ohjauksessa ilmestynyt teos oli nuoren maisteri Aimo Halilan vuonna 1939 ilmestynyt Iitin historia vanhimmista ajoista 1860-luvulle. Toimiston yhteydessä Eino Jutikkala kehitti 1930-luvun lopulla seutuhistorian tutkimusmallin, jossa tutkittiin vanhimpien vaiheiden osalta samaan emäpitäjään tai taloudelliseen vaikutusalueeseen kuuluneiden pitäjien historiaa yhdessä hankkeessa ja vasta seurakuntien tai kuntien itsenäistyttyä erillisinä teoksina. Tältä pohjalta ilmestyi vuonna 1949 Längelmäveden seudun historia 1800-luvun alkupuolelle ja tämän jälkeen mukana olleet kunnat julkaisivat omat erilliset historiansa. Tätä mallia sovellettiin sodan jälkeen useissa hankkeissa.

Tutkimuksen laajuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvi- ja jatkosota katkaisivat monien tutkijoiden työn, joten paikallishistorian parissakin vietettiin hiljaiseloa aina 1940-luvun jälkipuoliskolle saakka. Uutta vireyttä toimintaan synnytti Toimiston vuonna 1945 toimittama Paikallishistoriallisen tutkimuksen opas (WSOY). Paikallishistorian kirjoittamista elvytti myös se, että luovutetun Karjalan kuntien varoja suunnattiin pitäjänhistorioiden ja muistokirjojen toimittamiseen.

Toimiston neuvontatyön piiriin tuli alkuvaiheessa runsas puolet vireillä olleista paikallishistorian kirjoitushakkeista. Toiminta laajeni sodan jälkeen niin, että 1950-luvulla jo yli 80 prosenttia hankkeista hoidettiin Toimiston kautta. Seuraavalla vuosikymmenellä voitiin todeta, että kaikki vähänkään laajemmat kirjoitustyöt tehtiin Toimiston avustuksella. Sen sijaan maakuntahistoriat, joita laadittiin myös runsaasti, hoidettiin usein muuta kautta. Niiden tekijät olivat kuitenkin usein olleet Toimiston luottamustehtävissä. Vuodesta 1953 lähtien on laadittu tilastot julkaistuista paikallishistorioista ja Toimiston osuudesta niiden valmisteluun.

Julkaistut teokset Lähde: PHT / TihKe, toimintakertomukset[1]
Julkaistut teokset Hanke tekeillä
1955 9 92
1960 11 94
1965 11 136
1970 9 151
1975 19 143
1980 15 152
1985 14 147
1990 19 145
1995 17 104
2000 16 94

Paikallishistoriallisen Toimiston ohjaamat hankkeet koskivat 1990-luvulle saakka pääasiassa kuntien historioita tai niiden osia. Ajallisesti töiden painopiste siirtyi 1800- ja 1900-luvun historiaan. Pitäjänhistorioiden vanhimmissa osissa päätepiste oli tavallisesti joko autonomian kauden alussa tai kunnallishallinnon perustamisessa 1860-luvulla. Kun ryhdyttiin laatimaan jatko-osaa, taitekohdaksi tuli usein toisen maailmansodan aika. Viime aikoina paikallishistorioissa on tultu ajallisesta aina lähemmäksi kirjoitushetkeä.

Uudelle vuosituhannelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusteemat muuttuivat, sillä pitäjien ja kuntien historioiden rinnalle tuli erilaisten yritysten ja yhteisöjen historiaa koskevia hankkeita, joihin on etsitty kirjoittajia ja ohjausta Toimiston kautta. Siksi vuosituhannen vaihtuessa tuli ajankohtaiseksi muuttaa Toimiston nimi ja päivittää säännöt. Vuonna 2000 nimeksi tuli Tilaushistoriakeskus/Beställningshistorikcentral (Tihke), mutta toimintamuotoihin ei tehty mitään oleellisia muutoksia. Vähitellen taustajärjestöiksi saatiin mukaan lisää historia-alan yhdistyksiä, joiden kautta myös neuvonta- ja ohjaustoiminta on laajentunut muun muassa taloushistorian ja työväenliikkeen historian piiriin. Alkuun yhdistyksen toimikieli oli vain suomi, jonka takia ruotsinkielisten tilaushakkeiden neuvonta oli aika vähäistä. Vuonna 2012 Historiska föreningen liittyi jäsenseurojen joukkoon.

Paikallishistoriallinen Toimisto oli tarjonnut jo varhain malleja kirjoitussopimukseksi ja niitä ajantasaistettiin vuosikymmenten kuluessa. 2000-luvulle tultaessa entiset sopimusmallit vaativat kuitenkin uudistamista ja vuonna 2006 valmistuivat uudet sopimusmallit, työsuhdemalli ja yritysmalli. Samalla laadittiin yksityiskohtaiset ohjeet teettäjille ja kirjoittajille julkaisussa Tilaushistorian laatiminen. Niissä painotetaan erityisesti käsikirjoitusten laadukasta ja puolueetonta tarkastamista. Kokemus on osoittanut, että tarkastusvaiheessa on voitu kohentaa huomattavasti niin käsikirjotuksen tieteellistä tasoa kuin luettavuutta ja tuloksena on saatu laadukas ja arvostettu historiateos.

Jo Paikallishistoriallisella Toimistolla oli kiinteät yhteydet pohjoismaisiin vastaaviin järjestöihin. Vuodesta 1973 lähtien on järjestetty vuorotellen eri maissa paikallishistoriallisia kutsuseminaareja kolmen vuoden välein. Viimeisin järjestettiin Helsingissä kesällä 2018. Suomessa koulutustilaisuuksia ja seminaareja tilaushistorioiden kirjoittajille ja teettäjille on järjestetty jo 1950-luvulta lähtien, nykyään ne toteutetaan yhä useammin eri yhteistyötahojen kanssa.  

Puheenjohtajisto ja sihteeristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtajat 1933-
Arvi Korhonen 1933–1934
Väinö Voionmaa 1935–1947
A. R. Cederberg 1947
Eino Jutikkala 1948–1953
Esko Aaltonen 1954–1958
Armas Luukko 1959–1964
Kauko Pirinen 1965–1968
Mauno Jokipii 1969–1972, 1975–1986
Päiviö Tommila 1972–1974
Pentti Virrankoski 1987–1990
Antero Heikkinen 1990–1994
Panu Pulma 1995–2000
Kari Teräs 2001–2007
Pirkko Leino-Kaukiainen 2008–2010
Esko Laine 2011–2016
Anu Lahtinen             2017–
Sihteerit
Pentti Renvall 1933–1935
Aulis Oja 1935–1938
Aimo Halila 1939–1940
Paavo Paavola 1941
Eino Jutikkala 1942
Armas Luukko 1943–1945
Kauko Pirinen 1946–1951
Mauno Jokipii 1952
Veijo Saloheimo 1953–1955
Pentti Virrankoski 1955–1964
Antero Penttilä 1964–1970
Veikko Litzen 1970–1971
Eljas Orrman 1971
Jussi Kuusanmäki 1973–1978
Marja Pohjola 1979–

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. PHT/Tihke toimintakertomukset. Tihken arkisto

Lähteet ja kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikallishistoriallisen Toimiston/Tilaushistoriakeskuksen pöytäkirjat ja toimintakertomukset. Arkisto on toistaiseksi Tihken hallussa.

Kaikella on paikkansa: Uuden paikallishistorian suuntaviivoja, toim. Pekka Ahtiainen & Jukka Tervonen. Vastapaino, Tampere 2010.

Paikallishistoria tänään, toim. Antero Penttilä. Paikallishistoriallinen Toimisto & WSOY, Helsinki 1968.

Paikallishistoriallisen tutkimuksen opas, toim. Paikallishistoriallinen Toimisto. Historiallinen kirjasto X. WSOY, Porvoo 1945.

Paikallishistoria ja historiantutkimus, toim. Toivo J. Paloposki & Antero Penttilä. Paikallishistoriallinen Toimisto, Helsinki 1970.

Tommila, Päiviö, Suomen historiankirjoitus: Tutkimuksen historia. WSOY, Helsinki 1989.

Virrankoski, Pentti, Paikallishistoriallinen Toimisto 1933–1958. Historiallinen Aikakauskirja 1958:2, 74–83.