Lapsuus Helsingin Kalliossa ja Sörnäisissä 1900-luvun alussa

Paikallishistoriawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lapset talon pihalla Sörnäisissä 1900-luvun alussa.

Lapsuuttaan Helsingin Kalliossa ja Sörnäisissä 1900-luvun alussa viettivät maaseudulta kaupunkiin työn perässä muuttaneiden ihmisten lapset. Teollistuvan kaupungin Pitkänsillan pohjoispuoli oli työväen asuinalue.[1][2]

Lapsuudenkoti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliossa ja Sörnäisissä 1900-luvun alun lapsuudenkoti oli useimmiten yhden tai joskus kahden  huoneen pieni asunto, jossa lapset asuivat vanhempiensa kanssa.[3] Jo neli-viisihenkisen perheen kodissa asuintilan järjestely vaati kekseliäisyyttä. Vauva nukkui keinutettavassa "lullassa" ja vähän vanhemmille lapsille vedettiin yöksi auki sivustalevitettävä sohvasänky.[4][5][6]

Kotona äiti valmisti perheelleen ruoan.[7] Saima Kosunen on kirjoittanut muistelmissaan, että 1900-luvun alussa "Sörkan" lapset saivat kotona syödäkseen aamupuuron sekä ilta-aterian ja leivänkannikoita välipalaksi.[8] Helsingin työväenperheissä syötiin usein silakkaruokia, joiden särpimenä oli leipää ja perunaa. Muita kasviksia ja lihaa syötiin niukemmin. Ruoan kanssa juotiin tavallisesti maitoa, piimää tai kaljaa.[9]

Työläiskodin toimeentulon perustana olivat isän tulot. Äidin tehtävänä oli huolehtia taloudesta ja lapsista kotona. Monet äidit täydensivät perheen tuloja pyykinpesulla, silittämisellä ja ompelulla. He ompelivat myös lastenvaatteet. Lapset avustivat äitiä arjen askareissa. Jotkut äidit kävivät perheen elättäjinä töissä kodin ulkopuolella, jolloin pikkulapset jäivät yleensä kotiin hieman vanhempien sisarustensa hoitoon.[10]

Koulu ja työssäkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alussa Kallion ja Sörnäisten työväenperheiden lapset kävivät yleensä vain kansakoulun.[11] Vuosisadan vaihteessa enää harva alle 15-vuotias lapsi oli ansiotyössä teollisuuden ja käsityön palveluksessa kodin ulkopuolella. Kouluikäiset lapset saattoivat kuitenkin vielä tienata perheelleen pieniä ansioita esimerkiksi lehdenmyyjinä.[12]

Vapaa-aika ja leikit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallion ja Sörnäisten työläiskortteleiden sisäpihat olivat hiekkapihoja, joilla lapset leikkivät leikkejään.[13][14] Vuosisadan vaihteen Helsingissä oli vielä rakentamatonta maata.[15] Kaupungilla  ei myöskään liikuttu autoilla. Vähän isommat lapset saattoivatkin uskaltautua leikkimään myös kotipihan ulkopuolelle. Saima Kosunen on muistellut, että Kallion kirkonmäen takana sijaitsi rauhallinen paikka, jossa tytöt leikkivät kotia ja puotia. Pojat tarkkailivat mielellään Itäistä Viertotietä (nyk. Hämeentie) pitkin kulkeneita hevosvaunuja ja kävivät silittelemässä hevosia Hakaniemessä. Joskus lapset tekivät isommalla joukolla yhdessä retkiä aina Vantaanjoelle saakka.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jäppinen, Jere. Yhdeksän pientä kotia. Arjen historiaa Työväenasuntomuseossa. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo 2009.
  • Kansallisarkisto (KA). Saima Kosusen arkisto/Muistelmakäsikirjoitus 1.2.1968.
  • Waris, Heikki. Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle. 2. tarkistettu painos 1973. Helsinki: Weilin+Göös 1932.
  • Åström, Sven-Erik. "Kaupunkiyhteiskunta murrosvaiheessa". Teoksessa Helsingin kaupungin historia. IV osa. Ajanjakso 1875 - 1918. Jälkimmäinen nide, toimittaneet Ragnar Rósen, Eirik Hornborg, Heikki Waris ja Eino Jutikkala, 7 - 334. Helsinki: 1956.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jäppinen, Jere. Yhdeksän pientä kotia. Arjen historiaa Työväenasuntomuseossa, s. 14. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo. 2009. Viitattu 2020-12-2.
  2. Åström, Sven-Erik. "Kaupunkiyhteiskunta murrosvaiheessa". Teoksessa Helsingin kaupungin historia IV osa. Ajanjakso 1875 - 1918. Jälkimmäinen nide, s. 104. Helsinki: Viitattu 2020-12-02.
  3. Waris, Heikki. Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle, s. 159. tarkistettu (1973) 2. painos. Helsinki: Weilin+Göös. 1932. Viitattu 2020-12-2.
  4. Jäppinen, Jere. Yhdeksän pientä kotia. Arjen historiaa Työväenasuntomuseossa, s. 57. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo. 2009. Viitattu 2020-12-2.
  5. Waris, Heikki. Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle, s. 172. tarkistettu (1973) 2. painos. Helsinki: Weilin+Göös. 1932. Viitattu 2020-12-2.
  6. Åström, Sven-Erik. "Kaupunkiyhteiskunta murrosvaiheessa". Teoksessa Helsingin kaupungin historia IV osa. Ajanjakso 1875 - 1918. Jälkimmäinen nide, s. 152. 1956. Viitattu 2020-12-2.
  7. Waris, Heikki. Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle, s. 167. tarkistettu (1973) 2. painos. Weilin+Göös. 1932. Viitattu 2020-12-2.
  8. Saima Kosusen arkisto/Muistelmakäsikirjoitus 1.2.1968, sivu 4, KA.
  9. Jäppinen, Jere. Yhdeksän pientä kotia. Arjen historiaa Työväenasuntomuseossa, s. 50. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo. 2009. Viitattu 2020-12-2.
  10. Jäppinen, Jere. Yhdeksän pientä kotia. Arjen historiaa Työväenasuntomuseossa, s. 35, 52 - 53. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo. 2009. Viitattu 2020-12-2.
  11. Jäppinen, Jere. Yhdeksän pientä kotia. Arjen historiaa Työväenasuntomuseossa, s. 53. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 2020-12-2.
  12. Åström, Sven-Erik. "Kaupunkiyhteiskunta murrosvaiheessa". Teoksessa Helsingin kaupungin historia IV osa. Ajanjakso 1875 - 1918. Jälkimmäinen nide, s. 58 - 60. Helsinki: 1956. Viitattu 2020-12-2.
  13. Jäppinen, Jere. Yhdeksän pientä kotia. Arjen historiaa Työväenasuntomuseossa, s. 99. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo. 2009. Viitattu 2020-12-2.
  14. Waris, Heikki. Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle, s. 165 - 166. tarkistettu (1973) 2. painos. Helsinki: Weilin+Göös. 1932. Viitattu 2020-12-2.
  15. Åström, Sven-Erik. "Kaupunkiyhteiskunta murrosvaiheessa". Teoksessa Helsingin kaupungin historia IV osa. Ajanjakso 1875 - 1918. Jälkimmäinen nide, s. 100. Helsinki: 1956. Viitattu 2020-12-2.
  16. Saima Kosusen arkisto/Muistelmakäsikirjoitus 1.2.1968, sivut 1 - 2, KA