Kirkkonummi

Paikallishistoriawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kirkkonummi (ruots. Kyrkslätt) on kunta Länsi-Uudellamaalla, Suomenlahden rannalla.

Hvitträskin kartano on Eliel Saarisen, Armas Lindgrenin ja Herman Geselliuksen käsialaa.

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkonummen Juusjärven kalliomaalaus.
Esihistoriallisia löytöjä Kirkkonummelta on tavattu useita, ja kivikautisia esineitä on kertynyt noin 7000. Kalliomaalauksia on löytynyt sekä Juusjärveltä että Vitträskistä, joista etenkin Juusjärven ihmispiirrokset ovat hyvin säilyneitä. Asuinpaikkoja on taas löydetty vähemmän, ja ne ovat kaikki Loojärven seutumilla.

Pronssikautisia hiidenkiukaita on Kirkkonummella yli 30, ja ne sijoittuvat enimmäkseen Pikkalanlahden lähistölle. Näiden röykkiöhautojen lisäksi Kasabergetin hautakummusta on löydetty pronssinen miekka. Rautakautisesta asutuksesta on jäänyt jäljelle muun muassa tuluskiviä, rautainen keihäänkärki ja muutamia hopearahoja.

1100- ja 1200-lukujen välillä Kirkkonummelle alkoi muodostua pysyvämpää asutusta ruotsalaisten muuttaessa seudulle. Kirkkonummi on saanut nimensä luultavasti myös noihin aikoihin, ja liittynee vahvasti ristiretkien aikaiseen kristilliseen perinteeseen. Alueelta ei ole säilynyt tietoa suomalaisesta asutuksesta, vaikka useat Finn-kantaiset paikannimet siihen viittaavatkin, kuten Finnsbacka.

Kirkkonummen Porkkala on ilmeisesti toiminut yhteyspaikkana Tallinnaan, sillä 1200-luvulla sitä kuvataan paikaksi josta ”suoraan etelään purjehtien päästään Tallinnaan.” Kirkkonummi itsessään mainitaan ensi kerran kirjoitettuna vuonna 1330, kun erään asiakirjan oikeaksi todistajaksi kuvataan Kirkkonummen kirkkoherra Ervast: Erwasti de Kyrkioslaeth. Kirkkonummesta itsenäisenä hallintopitäjänä on merkintöjä vuodesta 1415, mutta se on tuolloin käsittänyt nykyistä huomattavasti laajemman alueen. Espoo kuului nimittäin Kirkkonummeen aina vuoteen 1458, jolloin se erosi omaksi hallintopitäjäkseen. [1]

Kirkkonummi kehittyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkonummelaiset ovat historiassaan jakautuneet pieniin kyliin ja erillisiin tiloihin kunnan eri puolille.  1600-luvun alussa asukkaita oli noin 900, 1700-luvun puolivälissä noin 2300 ja 1800-luvulla samoihin aikoihin jo 4700. 1870-luvulla Kirkkonummella järjestettiin koulutoimi ja pitäjä sai oman postijärjestelmänsä sekä höyrylaivayhteyden Helsinkiin. Nämä muutokset olivat osa uutta kunnallislakia ja Kirkkonummi kehittyi nopeasti.

Höyrylaivaliikenteen rinnalle avattu Helsinki-Turku-rata loi uusia mahdollisuuksia myös Kirkkonummelle. Nopeat yhteydet pääkaupungin ja Kirkkonummen välillä vilkastuttivat maidon, lihan, kalan ja vihannesten myyntiä ja tekivät kunnasta tärkeän ruuantuottajan Helsingille.[2]

Kirkkonummi ja sodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porkkalan vuokra-alueen rajapuomi, 1950-luku.

1500-luvulla venäläiset ryöstelivät Kirkkonummen pitäjää ja polttivat mennessään talot sekä Upinniemestä että Kantvikista. Isonvihan aikaan kirkkonummelaisia taas vietiin Venäjälle pakkotöihin.

Sisällissodan Sigurdsin taistelu käytiin Kirkkonummella, jossa Sigurdsin kartanoon kokoontuneet valkoisten suojeluskunnat piiritettiin ja vangittiin punaisten joukkojen toimesta. Taistelulla on oma muistomerkkinsä Ingelsissä, ja punakaartilaisten kaatuneiden muistomerkki sijaitsee taas Masalassa.

Neuvostoliitto otti haltuunsa suuren osan Kirkkonummea laivastotukikohtaansa varten toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliiton vuokra-alue muodostui Porkkalanniemestä ja Upinniemestä, sekä muutamista saarista ja sisemmistä alueista. Aluemuutoksen takia Kirkkonummen väestöluku laski noin 8000 asukkaasta 2600 asukkaaseen, kun suuri osa eteläkirkkonummelaisia jouduttiin evakuoimaan kodeistaan. Alueen vuokrahallinnan tuli ensin kestää 50 vuotta, mutta kesti loppujen lopuksi vain 12 vuotta, ja vuokraus purettiin vuonna 1956.[3]

Kirkkonummen historiallisia kohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkonummen kivikirkko.
Kirkkonummen vanha kivikirkko on omistettu Pyhälle Mikaelille. Sen vanhimmat osat ovat arvioiden mukaan peräisin jopa 1200-luvulta, vaikka kirkko on kokenut monia muodonmuutoksia olemassaolonsa aikana. Uudemmissa restaurointitöissä osa kirkon 1200-lukulaista muurausta on jätetty näkyviin. Kirkon lisäksi Kirkkonummelta löytyy useita kartanoita, vaikkei alueella ole ollut voimakasta aatelisten asutuskeskittymää. Näitä ovat muun muassa Eerikinkartano, Oitbacka, Sigurds ja Gästerby.

1904 valmistunut Hvitträskin ateljeekoti on Eliel Saarisen, Armas Lindgrenin ja Herman Geselliuksen käsialaa. Tiili-, graniitti- ja puulinna luetaan merkittävimpiin kansallisromanttisiin kokonaisuuksiin. Taiteilijoiden tavoitteena onkin ollut luoda kansallista arkkitehtuuria ja kulttuuria kokonaisvaltaiseksi taideteokseksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Huovinen, Pentti & Kalevi Rikkinen. Finlandia : Otavan iso maammekirja. 1, Uusimaa, s. 127-128. Helsinki: Otava. 1983. Viitattu 20.10.2021.
  2. 2,0 2,1 Huovinen, Pentti & Kalevi Rikkinen. Finlandia : Otavan iso maammekirja. 1, Uusimaa, s. 128. Helsinki: Otava. 1983. Viitattu 20.10.2021.
  3. Huovinen, Pentti & Kalevi Rikkinen. Finlandia : Otavan iso maammekirja. 1, Uusimaa, s. 128-129. Helsinki: Otava. 1983. Viitattu 20.10.2021.