Tämä wiki on suljettu, koska viimeisen 60 päivänä ei ole tehty yhtään muokkausta tai lokitoimintoa. Tämä wiki on nyt siis adoptoitavissa (wikin omistaja on mahdollista vaihtaa). Ota tämä wiki käyttöön siirtymällä Miraheze Metan sivulle Requests for adoption ja tee pyyntö. Jos tätä wikiä ei hyväksytä kuuden kuukauden kuluessa, se voidaan poistaa. Huomaa: jos olet tämän wikin byrokraatti, voit siirtyä toimintosivulle Special:ManageWiki ja avata "suljettu" -valintaruudun.

Johan Henrik Åström

Paikallishistoriawikistä

Johan Henrik Åström (1813-1873) oli Vanhankylän kartanon isäntä. Hän oli alun perin löytölapsi ja lopulta peri koko tilan testamenttiriidan seurauksena.

Löytölapsesta kartanon isännäksi

Sotaneuvos Karl Peter Nyberg osti Vanhankylän kartanotilan vuonna 1811.[1] Hän toi tilalle mukanaan veljensä Gustav Nybergin ja entisen uskollisen sotilaspalvelijansa, sotakomissaari Johan Henrik Åströmin tilanhoitajaksi. Johan Henrik oli poikamies, mutta sai perillisen löydettyään helmikuussa 1813 hylätyn poikavauvan ovensa takaa. Johan Henrik otti pojan nimiinsä ja poika kastettiin Johan Henrikiksi.

Johan Henrik nuorempi lähetettiin Helsinkiin täysihoitoon ja valmistui vuonna 1830 merikoulusta kauppalaivan kapteeniksi.[2] Kartanon vanha isäntä Nyberg määräsi testamentillaan tilan veljenpojalleen Fredrik Nybergille, mutta vaati testamentissaan tilanhoitajalleen Åströmille perheen jäsenen oikeuksia. Veljenpoika Fredrik suuttui tästä ja veti viivat ristiin testamentissa. Vanha isäntä muutti mielensä ja testamenttasi koko tilan tilanhoitajalleen. Molemmat sekä vanha isäntä ja tilanhoitajat kuolivat 1847, ja näin Johan Henrik Åström nuoremmasta tuli tilan haltija vuonna 1849.

Vanhankylän kartanon isäntänä

Uusi isäntä asettui Vanhankylän kartanoon saatuaan tilan haltuunsa. Hän meni naimisiin sipoolaisen nimismiehen tyttären Wilhelmina Tallgrenin kanssa. Wilhelmiinan kerrottiin olevan tarmokas ja perehtynyt maatilan hoitoon. He saivat viisi tytärtä, joista yksi kuoli lapsena, ja yhden pojan. Vuonna 1866 kapteeni halvaantui puolittain ja toinen halvaus 1873 koitui hänen kohtalokseen. Heidän ainoasta pojastaan Henrikistä yritettiin kouluttaa jatkajaa tilalle, mutta pojan holtittoman elämänasenteen takia siitä ei tullut mitään. Äiti ja tyttäret jatkoivat tilan ylläpitoa pitämällä vuokralaisia ja myymällä maitoa Helsinkiin. Äiti kuoli vuonna 1917.[3]

Lähteet

  • Von Konow, Jatta. Ihmisiä ja elämää Vanhankylän kartanossa. Teoksessa Kyrölä, Väinö (toim.). Kartanoitten katveessa: Muistikuvia Järvenpäästä. Järvenpää-seuran julkaisuja n:o 2 (s. 97-109).
  • Kyrölä, Väinö. Kartanoitten katveessa. Muistikuvia Järvenpäästä. Järvenpää-seuran julkaisuja n:o 2.
  • Tuusula-Seuran Aikakirja, Tuusulan kirkko ja kirkkopuisto aikain saatossa.

Viitteet

  1. Kyrölä, Väinö. Kartanoitten katveessa, s. 65. Järvenpää-seuran julkaisuja n:o 2. Viitattu 26.11.2020.
  2. Tuusula-seuran Aikakirja. Tuusulan kirkko ja kirkkopuist aikain saatossa, s. 129. Viitattu 26.11.2020.
  3. Von Konow, Jatta. Ihmisiä ja elämää Vanhankylän kartanossa, s. 105-107. Järvenpää-seuran julkaisuja n:o 2. Viitattu 26.11.2020.