Evankeliset Ystävät ja helluntailaiset Merikarvialla

Paikallishistoriawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Evankelisia ystäviä ryhmäkuvassa Merikarvialla telttakokouksessa. Lähde: Merikarviaseuran kuvakokoelma

Evankeliset Ystävät ja helluntailaiset ovat vapaakirkollisia liikkeitä, jotka aloittivat toimintansa Merikarvialla 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Merikarvian Helluntaiseurakunnan toiminta jatkuu edelleen. Evankelisten Ystävien toiminnan hiipuessa osa siihen kuuluneista siirtyi helluntaiseurakuntaan.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evankeliset Ystävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1880-luvulta lähtien Suomessa on vaikuttanut vapaakirkollinen liike. Yksi sen suuntauksista, Axel Skutnabbin (1875 – 1929) johdolla toiminut Evankeliset Ystävät (skutnabbit), virallisesti Vapaa Evankelinen Sisälähetys tuli Merikarvialle 1900-luvun alussa muutamien sen saarnaajien käytyä paikkakunnalla. Liike painotti omakohtaista uskoontuloa ja uudestisyntymistä. Liikkeen keskuspaikoiksi muodostuivat 1910 – 1911 Merikarvian kirkonkylän muodostavat Ala- ja Ylikylä. Merikarvian evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkoneuvosto pyrki kieltämään skutnappisaarnaajien esiintymiset paikkakunnalla, mutta siitä huolimatta liike sai kannattajia. Liikkeen kulta-aikana evankelisia ystäviä oli Merikarvialla noin sata.

Uskonnonvapauslain tultua voimaan 1923 ”skutnabbeja” alkoi erota evankelisluterilaisista seurakunnista. Tämän estämiseksi Merikarvian seurakunta nosti kirkosta eronneiden hautamaksuja, jolloin Evankelisten Ystävien johtomiehiin Merikarvailla kuuluneet Juho Oskari Rikalainen ja Eemeli Rikalainen perustivat 1923 liikkeen jäsenille oman hautausmaan nimeltään Rauhanmaa.

Axel Skutnbbin kuoltua 1929 hänen tilalleen liikkeen johtoon ei noussut ketään, ja seurakunniksi järjestäytymätön liike hiipui myös Merikarvialla ja alkoi menettää jäseniään muille herätysliikkeille.

Helluntailaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helluntailaisuus tuli Merikarvialle 1927 – 1930 ja siihen alkoi liittyä myös entisiä ”skutnabbilaisia”. Yhteistä Evankelisille Ystäville ja helluntailaisille oli aikuiskaste. Merikarvian Rukoushuoneyhdistys Salem ry. perustettiin 28.9.1931. Siihen liittyi 21 jäsentä, joista 15 oli aiemmin saanut aikuiskasteen. Merikarvian Helluntaiseurakunnan toiminta keskittyi aluksi Alakylän rukoushuoneeseen. Vuonna 1933 seurakunnan evankelistaksi tuli Kalle Rantanen. Helluntailaisten evankelistoina toimi myös naisia: evankelistat Vieno Laine ja Naimi Kulmala pitivät kokouksia Strikassa 1930 – 1931. Helluntailaiset rakensivat pitkälti talkoilla ja lahjoitusvaroilla Ylikylään uuden rukoushuoneen vuosina 1989 – 1991. Tätä ennen seurakunta oli toiminut Ylikylässä vuonna 1977 ostamassaan ja rukoushuoneeksi kunnostamassaan kiinteistössä. Yhdistysmuotoisen seurakunnan puheenjohtajana ja saarnaajana toimi 35 vuoden ajan Juhani Rikalainen (s. 1932).

Erotessaan evankelisluterilaisesta seurakunnasta helluntailaiset menettivät hautapaikkaoikeutensa, jonka takia he perustivat oman Lepomaa-nimisen hautausmaansa 1950-luvun alussa ”skutnabbilaisten” hautausmaan viereen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Merikarvian Helluntaiseurakunta: Seurakunnan historiaa. https://merikarvia.helluntaiseurakunta.fi/historia, ladattu 27.11.2020.
  • Seppälä, Suvianna, Aronen, Tanja-Annika, Sivula Anna, teoksessa Kuunarin kryssi. Merikarvialaisten historiaa 1860-luvulta 2000-luvulle, toim. Sivula, Anna, Ruohomäki, Anni, Haanpää, Riina. Merikarvia: Merikarvian kunta 2017, s. 150 – 151.
  • Wikipedia, Akseli Skutnabb, https://fi.wikipedia.org/wiki/Akseli_Skutnabb.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]