Vanhankylän kartano

Paikallishistoriawikistä
Versio hetkellä 20. marraskuuta 2020 kello 18.17 – tehnyt Susannaanas (keskustelu | muokkaukset) (Siirsin toimittajan nimen sopivaan kohtaan lomakkeella)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vanhankylän kartanon nykyinen päärakennus
Vanhankylän kartano sijaitsee Järvenpäässä Tuusulanjärven luoteisrannalla.

Kartanon alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1621 vänrikki Niilo Laurinpoika ja hänen vaimonsa Margareta Tuomaantytär sai viljeltäväkseen kaksi Vanhankylän autiotilaa Tuusulanjärven luoteisrannalla, ja 1640-luvulle tultaessa kylän muutkin seitsemän tilaa oli liitetty Laurinpojan omistukseen.[1] Vuonna 1641 isäntä aateloitiin nimellä Stålhane. Hänen poikansa Anders Stålhanen aikana kartano kukoisti, ja vuonna 1673 kartano jäi perikunnan omistukseen. 1700-luvulla nälkävuodet ja Isoviha vaikeuttivat tilan hoitoa. Vuosisadan puolivälissä kartanoa isännöi vänrikki Nils Stålhane (1713-1805), ja hän raivasi lisää peltoalaa. Hänen kuolemansa jälkeen suku joutui luopumaan tilasta.

Vuonna 1811 kartanon sai haltuunsa sotaneuvos Karl Peter Nyberg, jonka kanssa tilalle asettuivat hänen veljensä ja tilanhoitajaksi hänen entinen sotilaspalvelijansa Johan Henrik Åström. Karl Nyberg testamenttasi kartanon veljenpojalleen ja tilanhoitajalleen, mutta perillisten välille sukeutui riita, ja lopputuloksena kartano siirtyi Åströmin ottopojalle merikapteeni Johan Henrik Åströmille vuonna 1849. Hänen suvullaan kartano säilyi aina vuoteen 1919 saakka.

Järvenpää omistajaksi vuonna 1951[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosisadan alkupuolella kartano vaihtoi usein omistajaa. Vuonna 1950 Tuusulan kunta osti tilan, ja Järvenpään kauppala sai sen haltuunsa vuonna 1951, jolloin kartanon maat olivat supistuneet 2000 hehtaarista 115 hehtaariin.[2] Kaupunki on vuokrannut kartanon tiloja yrittäjille, jotka ovat pitäneet kartanossa retkeilykeskus-, kahvila- ja ravintolatoimintaa.

Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhankylän kartanoon on enimmillään kuulunut noin 50 rakennusta ja laaja puisto ja puutarha. Vanhin 1600-luvulla rakennettu päärakennus on purettu 1920-luvulla ns. yläpytingin pohjoispuolelta. Tarinan mukaan purkutöiden yhteydessä olisi keittiön lattian alta löytynyt ruumis. [3] Nykyisen päärakennuksen vanhin osa, länsisiipi, on rakennettu 1800-luvun alussa, ja Johan Henrik Åströmin aikana rakennusta on laajennettu järven puolelle. Uuden osan salin kattoon maalattiin koristeet, jotka ovat vieläkin nähtävillä.[4] Yläpytinki sijaitsee terassimaisella niemekkeellä, joka on säilynyt luultavasti melko muokkaamattomana pihan pintakerroksia lukuun ottamatta. [5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kervinen, Ulla. Rakennuskulttuurin ja kulttuurimaiseman tausta ja säilyminen Järvenpäässä. Järvenpää 1988.
  • Kyrölä, Väinö (toim.). Kartanoitten katveessa: Muistikuvia Järvenpäästä. Järvenpää-seuran julkaisuja n:o 2.
  • Siiriäinen, Ari & Sarkamo, Jaakko. Suur-Tuusulan historia 1. Tuusula-Kerava-Järvenpää. Esihistoriallisesta ajasta seurakunnan perustamiseen 1643. Järvenpää 1983
  • Museovirasto: Inventointiraportti Järvenpään Yleiskaava-alueen historiallisen ajan arkeologinen inventointi 27.–28.4. ja 9.–11.5.2017

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siiriäinen, Ari & Sarkamo, Jaakko. Suur-Tuusulan historia 1. Tuusula-Kerava-Järvenpää. Esihistoriallisesta ajasta seurakunnan perustamiseen 1643. Järvenpää. 1983. Viitattu 2020-11-19.
  2. Kartanoitten katveessa: Muistikuvia Järvenpäästä. Toim. Väinö Kyrölä. Järvenpää-seuran julkaisuja n:o 2. Viitattu 2020-11-19.
  3. "Inventointiraportti Järvenpään Yleiskaava-alueen historiallisen ajan arkeologinen inventointi 27.–28.4. ja 9.–11.5.2017". Museovirasto. 2017. Viitattu 2020-11-19.
  4. Ulla Kervinen. Rakennuskulttuurin ja kulttuurimaiseman tausta ja säilyminen Järvenpäässä. Järvenpää 1988. Viitattu 2020-11-19.